Point To Point

Rikstone amplifiers

 

Vahvistimen kytkentätapoja

 

Vanhat vintage-vahvistimet tehtiin käsin erilliskomponenteista avo-kytkennöillä, koska piirilevytekniikka (PCB) oli tuolloin vielä kehittymätöntä. Esim. 60-luvun alun vahvistimet olivat niin kalliita, että vain harvoilla bändeillä oli mahdollisuus hankkia niitä edes Amerikassa. Tästä johtuen vahvistinvalmistajat tekivät vahvistimiin useita kanavia kuten esim. omat kanavat mikrofoneille ja instrumenteille, jotta saman laitteen kautta pystyi soittamaan useampi soittaja.

 

Vahvistimissa on käytetty ainakin seuraavanlaisia kytkentätapoja:

 

Todelliset point-to-point (p2p) kytkennät

 

Ensimmäiset vahvistimet olivat todellisia point-to-point-laitteita, joissa komponentit oli kytketty suoraan putken kantoihin ja potikoiden nastoihin sekä chassikseen asennettuihin korvakkeisiin ilman mitään säännönmukaisuutta vaan signaalin kulkutien mukaisesti. Usein tällaisissa vanhoissa kytkennöissä on parantamisen varaa sähköturvallisuuden suhteen, mutta ne toimivat yllättävän hyvin vielä vuosikymmenienkin päästä. Kytkennät ovat helposti modattavissa.

Point-to-point kytkentälevyllä

 

Tällainen kytkentätapa yleistyi 60-luvulla ja on edelliseen verrattuna paremmin hallittavissa mutta samalla johdotuksia tarvitaan enemmän. Kytkentälevyinä on käytetty korvakkeellisia levyjä (tagboard), holkillisia levyjä (eyelet board) tai turret-levyjä (turret board). Tämä kytkentätekniikka on hyvin kestävä ratkaisu ja kytkennät ovat helposti modattavissa.

“Handwired”

 

Tällä termillä myydään nykyisin kalliimman puolen butiikki-vahvistimia ja vaikka ne eivät varsinaisia p2p-vahvistimia olekaan, on niissä kuitenkin etuja piirilevyvahvistimiin nähden. Turret levyt, jotka ovat teollisesti valmistettuja, ovat jonkinlainen sekoitus piirilevystä ja turret levystä eli siinä on piirilevyyn liitetty kiinteät turretit, joiden varaan erilliskomponentit on kytketty. Etuna tässä ratkaisussa on se, että komponentit ovat vaihdettavissa ja mikä tärkeintä potikat ovat chassis-mallia ja putket ovat erillisillä kannoilla chassiksessa. Modauksessa on kuitenkin tiettyjä rajoitteita, koska osa signaalista kuljetetaan levyn folioita pitkin.

Piirilevykytkentä, PCB (Printed Circuit Board)

 

Tämä tapa alkoi yleistyä 60-70-luvulla, mikä pudotti samalla myös vahvistimien hintoja. Japanilaiset valmistajat tulivat mukaan markkinoille ja pakottivat kilpailijoita mukautumaan ja optimoimaan valmistustekniikkaansa. Ensimmäisissä piirilevymalleissa kytkentä on toteutettu piirilevyllä, mutta potikat, putkien kannat ja suodatinkondensaattorit ovat erillään johdotuksien päässä, mikä antaa tilaa jonkinlaisille modauksille. Myös ensimmäiset piirilevyt on toteutettu sen verran vahvoilla folioilla, että piirilevylle juottaminenkin vielä onnistuu.

Uusi idän tuotanto

 

Nykyään lähes kaikki uudet huokeat vahvistimet mukaanlukien reissue-mallit on toteutettu piirilevyillä viimeistä piirtoa myöten, mikä tarkoittaa että myös potikat ja putkien kannat on integroitu levyille. Modausmielessä tämä tapa on painajainen, sillä jo yhden potikan vaihto edellyttää massiivista purkamista ja on aina riskialtis toimenpide. Lisäksi piirilevyn foliot ovat niin ohuita ja lähekkäin, että juottaminenkaan ei ole enää mahdollista. Näihin laitteisiin voi tehdä korkeintaan pieniä modauksia, jotka voi tehdä komponenttien jalkoihin tapauskohtaisesti. Lisäksi monet komponentit (potikat, kytkimet, ledit…) ovat usein valmistajan omasta tuotannosta ja vastaavia on vaikea löytää. Näihin malleihin on lisätty mm. paljon puolijohteita, joiden uusiminen on vaikeaa. Uusia piirilevyjä on saatavissa valmistajilta tunnetuimpiin malleihin.

 

 

Miksi kannattaa valita point-to-point-vahvistin

 

Point-to-point vahvistin soi hienommin. Tämä on tietysti subjektiivinen väittämä, mutta en ole mielipiteeni kanssa yksin. Omien ja asiakkaitteni kokemuksien pohjalta voin sanoa, että kun vanha piirilevy on revitty irti ja tilalle on rakennettu vastaava p2p-kytkentä, on ero ollut merkittävä mitä tulee sointiin, häiriöihin ja dynamiikkaan, vaikka samoja muuntajiakin olisi käytetty.

 

Erot eivät johdu muusta kuin teknisistä asioista. Piirilevyn foliot johtavat huonommin kuin kuparijohdot. Johtavuus on aivan erilaista esim. maadoitusbus:ssa, kun sen on tehty 1,5 mm2 kuparista 0.1 mm paksuisen kapean folion sijaan. Komponenttien liityntäpinnat ovat piirilevylaitteissa ohuempia. Juotettu liitos on käsintehdyssä huomattavasti vahvempi ja vikasietoisempi kuin juotoskoneen "lakaisema" tinaus. Lisäksi tiheästä pakkaamisesta johtuen piirilevylaitteissa muodostuu helposti hajakapasitanssia ja parasiittista oskillointia jo muutamankin vuoden ikäisissä laitteissa. Vahvistimessa syntyvä lämpö ei tee vuosien saatossa hyvää foliopinnoitteelle ja myös hapettuminen vaivaa usein ohuita tinauksia.

 

Komponentit ovat piirilevylaitteissa yleensä halpatuotantoa, koska TK-hinta on pyritty saamaan mahdollisimman alas. Ne ovat juuri tästä syystä tehonkestoltaan yleensä vain 0.25W:ia kun käsitehdyissä käytetään väh. 2W:n komponentteja. Monien komponenttien kuten esim. potikoiden epämääräisyyttä kuvaa sekin, että niistä ei löydy minkäänlaista merkintää valmistajasta.

 

Lisätoiminteiden kuten kaiun ja tremolon ohjaukset toteutetaan yhä enenevässä määrin puolijohteilla juuri kustannussyistä johtuen, jonka seurauksena menetetään osa sitä "vintagemaista" luonnetta, joka on oleellinen osa haettaessa roots-soundia.

 

Kabinetti on sarjatuotantolaitteissa tehty lähes poikkeuksetta puristetusta levystä ja jotta rakenteesta saataisiin kestävä, on levyn paksuutta lisätty, mikä tekee siitä raskaamman. Hyvin harvoin näkee edes vaneria käytetyn saati kokopuuta. Rimat ym. sisärakenteiden osat on liitetty toisiinsa naulaimilla. Puukotelo vaneribaffletilla soi hyvin ja on kevyempi kuin painavat prässätyt levyrakenteet.

 

Kaikista em. seikoista muodostuu kokonaisuus, summa, jonka kuulee sitten lopputuloksessa eli soinnissa.

 

Valitsemalla vahvistinmallin, joka on p2p-kytketty, saa paljon sellaisia etuja, jotka tekevät valinnasta pitkässä juoksussa jopa edullisemman ratkaisun. Kaikkiin vahvistimiin tulee ennemmin tai myöhemmin tarve tehdä muutoksia joko omasta halusta tai vian seurauksena. Monet integroidut halpatuotantomallit ovat tässä suhteessa ongelmallisia, koska niiden korjaaminen on kalliimpaa ja niiden suurempi modaaminen jopa mahdotonta ilman, että kytkentä rakennetaan kokonaan uusiksi.

 

Point-to-point-vahvistin on verrattavissa vintage moottoripyörään tai autoon, jota tuunataan omien mieltymysten mukaisesti, mikä voi jatkua aktivitettina laitteen koko elinkaaren ajan eikä ongelmien kanssa tarvitse elää vaan ne voidaan korjata edullisesti.

 

Ja muusikolle on tietysti tärkeintä vahvistimen sointi ja kaikkeen voi tyytyä, huonookin soundiin, jos ei ole paremmasta tietoa. Ja tietoa ei saa, jos sitä ei etsi.

Rikstone

 

VAT number: 2696321-9

Phone: +358 40 547 9757

e-mail: amps@rikstone.fi

 

Mamuntisunio, el photonius - Jalium calaniluitus